Ensimmäinen viestini maailmalle

Tahdon pysytellä nimettömänä.

Aion kirjoittaa esteettä mistä nyt ikinä tunnen tarvettakaan kirjoittaa, enkä halua olla kovin helposti tunnistettavissa. Kaipaan silti vertaistukea ja ehkä minullakin on jollekin jotakin tarjottavana. 

Olen nuori aikuinen, nainen. Ollut jo melko pitkään sairaslomalla ja odotan tuomiotani psykiatrilta lähiaikoina.

Olen vasta päässyt avun piiriin (monen kuukauden odottamisen jälkeen) ja tunnen siitä hienoista helpotusta. Näkyy jo valoa tunnelin päässä!

Tulevaisuus on niin auki, etten tiedä mitä ajatella.

Kun on töihin paluun aika, niin minne lopulta päädyn?

Pääsenkö kouluun?

Miten paranemisprosessi lähtee käyntiin?

Mikä on diagnoosi?

Tämä blogi ei tule olemaan täynnä masennuksen harmauttavia tekstejä ja itsesäälissä pyörimistä. Ei sillä, tuskin niiltä voidaan kokonaan välttyäkkään. Tämä blogi tulee esittämään ajatuksiani, toiveitani, haaveitani ja pettymyksiäni, kaunistelematta. 

Aion nousta jaloilleni ja saavuttaa tässä elämässä jotakin suurta ja itselleni tärkeää. En koe, että olemassaololleni on mitään muuta järkevää syytä. 

Tulen kertomaan henkistä kasvutarinaa ja näyttämään, kuinka lähes koko elämäni mittaisen masennuksen voi selättää. Tai ainakin oppia elämään sen kanssa elämisen arvoista elämää. 

Päällisin puolin elän hyvää elämää, minulla on läheisiä ja pari ystävääkin. Omistan kissoja ja hevosen ja ajelen kesäisin moottoripyörällä. Minulla on vakituinen työ, ollut jo pitkään. Olen suorittanut kouluja ja muutenkin osoittanut olevani 'kelpo kansalainen'.

Siitä huolimatta elämääni varjostaa menneisyys ja nykyään jälleen lauennut sairaus. Olen käynyt läpi monen vuoden terapian, josta ei ollut juurikaan hyötyä. Olen ihmetellyt aina, mikä minua vaivaa ja miksi olen erilainen kuin muut. Miksi en tunnu sopeutuvani tähän nyky-yhteiskuntaan, valtavaan kiireeseen, stressiin ja tekopyhään vuorovaikutukseen. 

Tahdon elää ja tuntea aitoutta, mukavuutta, hyvää oloa ja iloisia kohtaamisia. Olen pettynyt ja toivoton työelämään. Vaihdan alaa ja toivon löytäväni jotakin, mikä on minua varten. Tai mitä varten minä olen. 

Tämä sekava aloitus olkoon nyt valmis.

Katsotaan mitä tuleman pitää.

Toivottavasti päätät liittyä seuraan ja kommentoida mietteitäsi, mitä tahansa.

Minä yritän kirjoittaa mahdollisimman usein, mutta jos en jaksa, en aio ottaa paineita. 

Tästä lähtee, kohti tervettä, tasapainoista elämää!